Kuinka julkishallinnon on mahdollista hankintalain puitteissa kilpailuttaa ja ostaa ohjelmistokehitystä onnistuneemmin? Lue Maanmittauslaitoksen hyvistä kokemuksista ja lataa dokumenttipohjat.
Maanmittauslaitos käynnisti maaliskuussa 2008 pilottihankkeen, jolla tuetaan Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin eli INSPIRE-direktiivin kansallista toimeenpanoa. Projektissa kehitetty paikkatietoikkuna.fi julkaistiin 7.7.2009.
Sinänsä onnistuneessa pilotissa havaittiin, ettei ohjelmistokehityksen perinteinen malli vastannut nykyaikaisen verkkopalvelun kehittämisen haasteisiin. Lisähaastetta toivat kehityksessä hyödynnettävät avoimen lähdekoodin tiuhaan kehittyvät komponentit ja verkkokehityksen muutosherkkyys.
Kokemusten valossa Paikkatietoikkunan vuonna 2010 julkaistava tuotantoversio päätettiin kehittää ketterillä menetelmillä oman projektihallinnon alaisuudessa. Tavoitteen toteuttamiseksi sain kunnian avustaa tarjouspyynnön toteutuksessa sekä Maanmittauslaitoksen henkilökunnan Scrum-koulutuksessa.
Tarjouspyynnön toteutusvaihtoehtoja selvittäessäni päädyin mainioon julkiset ohjelmistohankinnat -blogiin, josta bongasin TIKE:n osastopäällikön Kalle Ollaksen.
Kallella on hyviä kokemuksia ohjelmistojen resurssipohjaisesta alihankinnasta julkishallinnolle. Sain Kallelta arvokkaita vinkkejä julkishallinnon “ketterän tarjouspyynnön” laatimiseksi siten, että se noudattaa hankintalakia:
Tarvittavan ohjelmiston sijaan tarjouspyyntö kohdistetaan tarvittaviin henkilöresursseihin.
Valitut yritykset/henkilöt sitoutetaan työskentelemään tilaajan ketterän projektijohdon alaisuudessa sekä tyypillisesti tilaajan omissa toimitiloissa, jolla saavutetaan kommunikointi- ja synergiaetu.
Tarjouspyyntö kannattaa toteuttaa puitetyyppisenä, jolloin sopivia resursseja voidaan hankkia projektin aikana tarvittaessa useammalta toimittajalta. Tämä pitää vaihtoehdot laajempina ja toimittajat herkempinä, kun asiantuntijat voidaan tarvittaessa korvata helpommin.
Asiantuntijoiden työympäristön, työkalujen (ellei käytössä ole omat työkalut) ja projektijohdon tulee olla asianmukaiset, jotta toimittajat uskaltavat tarjota projektiin parhaita asiantuntijoitaan.
Resurssipohjaisessa tarjouspyynnössä ei siis tarvitse kuvata ohjelmiston sisältöä. Näin hankintalain kirjain täyttyy vähemmällä paperimäärällä ja kehitysprojektin sisältö saa tarkentua ennen toteutuksen aloittamista.
Julkishallinnon näkökulmasta on tärkeää, ettei projekti karahda käräjille heti tarjouspyyntövaiheessa juridisen muotoseikan vuoksi, josta on Suomessa muutamia esimerkkejä. Oikeussalin pelko on aiheuttanut sen, että harva on uskaltanut rikkoa brezneviläistä perinnettä, jossa julkishallinto tilaa ohjelmistoprojekteja kuin sementtiä. Lopputulosta kuvaa ikävän usein sanonta “leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.”
Olisikohan jo aika ja keinot potilaan pelastamiseen?
Paikkatietoikkunan julkinen tarjouspyyntö liitteineen löytyy artikkelin lopusta. Dokumentit on kirjoittanut Maanmittauslaitoksen Kehityskeskuksen Antti Rainio, Panu Muhli sekä ulkopuolisena avustajana toiminut Lare Lekman.
Resurssipohjainen tarjouspyyntö mahdollistaa ketterän kehityksen julkishallinnon ohjelmistohankkeissa. Mikäli organisaation osaaminen ei riitä ohjelmistokehityksen aktiiviseen ohjaamiseen, voi ketterää mallia hyödyntää palkkaamalla kokeneen tuoteomistajan, joka priorisoi kehitystiimin työtä, sekä Scrum Masterin, joka tukee kehitystiimiä ja prosessia sisältäpäin. Samalla organisaation osaaminen päivittyy kertaheitolla ja saadaan edullisempi ohjelmisto, johon käyttäjät ovat tyytyväisempiä.
Paikkatietoikkunan tuotantoversion julkinen tarjouspyyntö:
Artikkeli julkaistiin alunperin blogissa julkisetohjelmistohankinnat.wordpress.com.