• Lare Lekman

Empiirinen näkökulma Nato-keskusteluun

Nykyaikainen tuotekehitys perustuu empiirisyyteen. Sen avulla voi esimerkiksi havaita, että Venäjä on hyökännyt Suomeen keskimäärin 36 vuoden välein.

Nykyaikainen tuotekehitys perustuu empiirisyyteen. Siinä päätöksiä tehdään tarkastelemalla tapahtuneita tosiasioita säännöllisesti. Oletuksia voidaan näin tarkentaa koko projektin ajan, jolloin saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. Empiiristä ajattelua voi soveltaa myös Nato-keskusteluun.

Wikipediasta selviää, että Venäjä on hyökännyt Suomeen keskimäärin 36 vuoden välein ajalla 1123-2014. Tuotekehityksessä tätä kutsutaan vauhdiksi, jolla ennustetaan projektin valmistumisaikaa. Ennuste on sitä tarkempi, mitä kauemmin vauhtia mitataan. Venäjän hyökkäysvauhti on onneksi pudonnut 69 vuoteen viimeisten 206 vuoden aikana (laskien kolme hyökkäystä välillä 1808-2014).

Olisi hienoa ajatella, että Venäjä olisi demokratisoitunut ja sen laajenemispolitiikka olisi päättynyt. Empiirisesti tarkastellen on kuitenkin todennäköisempää, että Venäjä tulee hyökkäämään Suomeen vuoteen 2049 mennessä. Ennuste saadaan laskemalla 69 vuoden hyökkäysvauhti toisen maailmansodan päättymisestä ja lisäämällä hyökkäysten 35 vuoden keskihajonta. Empiiristä arviota puoltaa Venäjän sotilasvoiman vyöryttäminen Krimille ja uhittelu Suomen suuntaan sattumalta nyt, kun on kulunut tasan 69 vuotta edellisestä konfliktista. Tämä myös osoittaa, ettei Venäjän laajenemispolitiikka ole muuttunut.

Kuitenkin 75% suomalaisista ajattelee, ettei Venäjä tule olemaan Suomen turvallisuudelle uhka tulevaisuudessa (gallupin tulos maaliskuussa 2014). Albert Einstein määritteli hulluuden seuraavasti: “Doing the same thing over and over again, and expecting different results.” Olisiko aika kokeilla jotain uutta, ennen kuin 900 vuoden hullu perinne toistuu?

Tuotekehityksen klassinen ongelma on suunnittelijan oletus, että käyttäjät ajattelevat kuten hän itse. Vastaavasti useimmat meistä haluavat uskoa, että Venäjällä vallitsee länsimainen demokratia, vaikka käytännössä valta on keskittynyt muutamalle henkilölle. Itselläni on monia venäläisiä ystäviä, joihin luotan täydellisesti. Venäläiset ihmiset ovat kuitenkin eri asia kuin maan hallinto, johon ei luota moni venäläinen itsekään.

Tuotekehityksessä voidaan laskea sijoitetun pääoman tuottoa (Return on Investment) kehitettävien ominaisuuksien priorisoimiseksi. ROI lasketaan jakamalla uuden ominaisuuden tuotto-odotus sen kehityskustannuksella. Esim. Suomen Nato-jäsenyys maksaisi noin 80 miljoonaa euroa vuodessa, joka on alle kolme prosenttia Suomen noin 2,8 miljardin euron vuotuisesta sotilasmenosta. Jos ajatellaan, että Nato-jäsenyys parantaisi Suomen armeijan uskottavuutta ja puolustyskykyä maltilliset viisitoista prosenttia, saadaan ROI = 15% / 3% x 100% = 500%. Nato-jäsenyys siis maksaisi itsensä viisinkertaisesti takaisin jo minimaalisella tuotto-odotuksella. Suuri ROI perustelee korkeaa prioriteettia. Lisäksi tulee huomioida Nato-jäsenyyden riippuvuudet ja riskit, joista kerrotaan Helsingin Sanomissa.

Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä voi ajatella projektina, jolla on kirjaimellisesti deadline. Empiirisesti arvioiden tuo deadline on 2014. Hyökkäysten keskihajonta antaa toivottavasti lisäaikaa varmistaa, että tulevaisuudessa saamme puolustukseemme välttämätöntä apua.

Tuotekehityksen eräs tunnettu muuttuja on Cost of Delay. Natoon on mahdotonta liittyä sen jälkeen, kun seuraavat Mainilan laukaukset on ammuttu. Vitkastelun hinta on tuolloin hyvin korkea.

0 kommenttia